Maanantai 2.7.
Kävi, kuten joulun aikoihinkin, että tämä jatko - ja samalla Sallan vuoden päätös - viivästyi monien sattumusten ja elämän hektisyyden vuoksi.
Koulun lopputohinat veivät aikaa ja ennen päättäjäispäivää pölähti kolme sisarta mökkiin tuoden uuden vahteen mökkiläisen eloon. Vaelluaviikkomme 2. - 9.6. oli erittäin antoisa ja voimauttava. Kilometrejä taittui, tutuille tunturien huipuille jätin jäähyväisiä ja tutustuin syvemmin aikuisiin sisariini. Me olemme hyvä tiimi, pitää kokoontua yhteen toistekin. Viikkoon mahtui monenlaista säätäkin, tottakai. Aihkipetsissä bongasimme maakotkan, pientä lohtua sille, että karhusta näin jälleen vain tassunjäljet.
Erään tunturiystäväni kanssa meillä oli todella mielenkiintoinen valokuvaprojekti, joka liityi hänen opiskeluunsa. Projektin myötä oivalsin, kuinka paljon todella olen saanut tästä vuodesta!
Viimeinen viikko Sallassa: pakkaamista, työtovereiden tapaamista, koirien lenkitystä, auton huoltoa ja Karhutunturin huipulta viimeinen silmäys erämaan avaruuteen vähän "linssi huurussa", tietoisena siitä, että minä palaan tänne...
Perjantaina 15.6. pojat tulivat pakettiautolla, kuten viime kesänä heinäkuun lopussa. Oli todella ihana nähdä heidät, oli toki ollut ikävä. Pojat toivat myös etelän lämpimän tuulahduksen, sillä perjantaina elohopea nousi +25 asteeseen!
Lauantaina täytimme autot, siivosin asuinsijani, kävimme Akkavaarassa pizzalla ja pojat lähtivät vielä kalaan.
Sunnuntai, 17.6. Lähdön hetki, katse tunturin rinteelle, hiljainen hyvästijättö mukavalle mökkiasumiselle, haikeus, mutta myös koti-ikävä. Hämeenkyröön ajellessa poikkesimme pyynnöstäni Kuusamossa suurpetokeskuksessa katsomassa häkkikarhuja,kun ne eivät halunneet minulle luonnossa näyttäytyä, vielä...
Matkalla kävin myös halaamassa äidin ja Hämeenkyrössä sain heti syliini kaksi pientä kullannuppua, siis sydänlääkettä molemmille kammioille.
SALLALLE
Tulin tänne, keskelle ei mitään.
Heti oli ovesi avoin,
katseesi avara näkemään minut,
unelmaani etsimään tulleen.
Näytit minulle paljon tästä unelmasta,
pohjoisesta avaruudesta, taiasta:
lähteen metsän sylissä,
tähtitaivaan mykistävän kauneuden.
On helppo hengittää, ahmia erämaata,
etsiä äärirajojaan vaelluspolulla,
rämpiä yli omien kipujen,
tavoittaa rauha ja hiljaisuus.
Tulen loimotus - lämpö,
joka imeytyy iholta sisikuntaan -
siivittää ajatuksia kauan sitten menneeseen aikaan
- aikaan ilman koneita, kiirettä, ruuhkia
-sitä kaipaan.
Osan siitä olen saanut kokea täällä,
se jää minuun
ja olen eri nainen kuin tännetullessani - kuitenkin sama.
Sinä olet saanut minussa virtaamaanuusia puroja,
antanut näköaloja minuun.
Vahva olen, kuin tunturin kivi,
elämä kohisee sisälläni tunturipuron lailla.
Itseäni tulin etsimään,
paljon olen löytänyt.
Tutkimusmatka jatkuu - kaipaus jää.
Kun suljen silmäni, näen tunturit. Kun avaan silmät, on ympärilläni sillanpääläinen, rehevä kesä. Kumpikin ovat rakkaita. Nyt on uusien unelmien aika sekä oman rakkaan perheyhteisön aika. Onnellisia unelmia teille kaikille, jotka olette näitä tunnelmia seuranneet!
