Keskiviikko 2.11.2011

Sumutihkuinen kaamos ympäröi hunnun lailla koko Sallan. Poluilla on liukasta, mutta ulkoilu on silti mukavaa hiljaiseloa elävässä tunturissa. Koko tunturin matkailukeskus elää kaamosunen aikaa valmistautuen joulu- ja talvisesonkiin.

Sesonki kaipaa lunta, niin minäkin! Onks tää nyt sitä kasvihuoneilmiötä? Jänikset ja riekot ovat valkoisia, aivan turvattomia tummassa maastossa. Karhutkaan eivät pääse vielä talviunille, kun ei ole talvipeittoa. Ensi yöksi on luvassa pakastuvaa, mutta ei se vielä paljon lohduta.

Viime lauantaina vietin todella mukavan iltapäivän ja illan tunturiystävän kanssa. Ensin olimme koiralenkillä maastossa, sitten saunoimme ja illalliseksi nautimme karitsanviulua  ja uunikasviksia. Turinaa riitti monenlaista.

Vapaa-ajanohjelmaa on mukava suunnitella. Työtoverin kanssa pähkäilimme yhdessä kaamoksen kaato tapahtumaa. Päätin sen tiimoilla kutsua työporukan Ruskasallaan vierailulle. Ensin hyvinvoinnin merkeissä sauvakävelylenkille,sitten kisailua, visailua, haukkailua ja naukkailua. Tulimme siihen tulokseen, että perjantai 11.11.11 on hyvä päivä!

Seuraavana päivänä lähdenkin sitten kahden työtoverin kanssa Kemijärvelle katsomaan teatteria. Rovaniemen teatterin ka Tampereen Työväen Teatterin yhteistuotanto "Koira tahtoo taivaalle" vierailee Kemijärvellä. Tekstin on kirjoittanut opiskelutoverini ja ohjaaja on Kari Väänänen. Odotettavissa mielenkiintoista!

Töissä on monenlaista projektia, välillä kaipaisi ihan tavallista koulua edes viikon... Vaihtelu tietysti virkistää - ainakin oppilaita.

Ei muuta kuin kaamosta kaatamaan kaikki lukijaystäväni! Takkatulta, kynttilöitä, kirjoja, neulepuikkoja, ystävien seuraa toivotellen!