4.2.2012

Huikaisevaa auringonvaloa, silmiähivelevää taivaansineä ja kimmeltävää hankea; maisema mykistää päivittäin. Pakkanen on paukkunut koko tämän viikon reippaasti. Minä nautin tästä, mutta autorukka ei oikein kestä. Kerran se on käynnistetty kaapeleilla koulun pihasta ja eilen aamulla oli turvauduttava työtoverin kyytiin, Polo ei inahtanutkaan.

Viime maanantaina, kun tulin illalla atk-kurssilta kylältä, näin ensikerran revontulet täällä. Pakko oli pysäyttää auto tien varteen ja kömpiä ulos tuijottamaan loimuavaa taivasta. Haltioituneena seisoin katsomassa taivaan valoshowta melko rupeaman. Sitten pakkanen pakotti jatkamaan matkaa mökille. Kävelin kuitenkin vielä aukeammalle paikalle jatkamaan ihailua.

Ainoa ikävä asia näissä pakkasissa on, ettei ladulle ole asiaa. Kävely on oikeastaan ainoa ulkoliikuntamuoto -28 asteen pakkasessa. Ihmetellä täytyy noita laskettelijoita, joilla ei tunnu pakkasrajoja olevan. Vaikka säätiedotukset kertovat Itä-Lapin pakkaslukemiksi yli kolmekymmentä, ei mökkini mittarissa ole vielä kolmekymmentä astetta mennyt rikki. Kirkonkylä on sen verran alempana tätä tunturinkuvetta, että siellä on paukkunut kovemmin.

Tällä viikolla osasin toimia vr:n nettisivuilla jo niin hyvin, että sain ostettua junaliput netin kautta. Yli 40 euroa etua asemalta ostettuihin!

Tänään pääsen syömään blinejä. Sain tunturituttavalta kutsun naisten blini-iltaan. Ihanaa! ja huomenna sitten saadaan uusi presidentti.