25.2.

Parin viikon rajun pakkasjakson jälkeen sää on lauhtunut mukavaksi. Ei pakkanenkaan minua haitannut, mutta Polo ei tykännyt hyvää, pakko oli uusia akku, kun auto ei suostunut inahtamaankaan lämmityksestä huolimatta.

Viikko sitten tein pikavisiitin etelään lapsenlapsen 3-vuotissynntäreille ja canastailtaan. Yöjuna kuljettaa vakaasti, kun ei lentäen viikonlopuksi pääse Tampereen seudulle. Ei ihan innostanut matkustus Rovaniemi-Riika -Tampere-reittiä!

Tämän viikon olen potenut nivelrikkoista polveani sairaslomalla odottaen sen palautumista hiihtokuntoon. Pari kertaa olen pienellä kävelylenkillä käynyt. Kortisoni ja tulehduskipulääke on tehnyt tehtävänsä. Tänään lähden ladulle, kunhan aamupakkanen hieman lauhtuu -15 asteesta.

Maisemat ovat huikaisevat kevätauringon paisteessa: sinitaivas ja hohtava tunturin rinne. Siinä silmä lepää ja sielu saa ravintoa. Kaukana on kiireinen maailma.

Vierailijoitakin on kevään innoittamana ilmoittautunut mukavasti, muttei ruuhkaksi asti. Mukava on heitä odotella. Hiihtolomalle tulevat äiti ja sisar viikon päästä. Ohjelmaan olen jo buukannut huskysafarin ja päivällisen tähtitaivaskodassa. Pari latureittiä pitää vielä tsekata etukäteen. On mukava vähän tietää edeltä, millaisille reiteille ollaan menossa retkeilemään. Vaihtelua täällä kyllä löytyy; 160 km hoidettua latu-uraa.

Nyt siis hiihtolomaa odotellessa. Etelä-Suomen lomalaiset täällä jo nauttivatkin talven riemuista.