13.5.

Aurinkoinen äitienpäiväaamu, heräsin kahvin tuoksuun, vaikka tiesin etten ole sitä vielä keittänyt... mielleyhtymä kaikkiin aikaisempiin äitienpäiviin! Kahdeksalta sain ihanan laulupuhelun Kyröskoskelta.

Retkivarustus oli pian päällä ja lähdin Itäkodalle. Moottorikelkan jälki kantoi vielä hyvin. Kiipesin Sallatunturin huipulle viettämään yksityistä äitienpäivähetkeä. Aurinko lämmitti, tuuli puhalsi tuikeasti. Istuin tuulensuojassa ihaillen avaria maisemia jälleen kerran. Yllättäen sain kaveriksi västäräkin! Tulee se kesä siis tännekin, vaikka vielä se tuntuu kaukaiselta haaveelta. Alaspäin meno vaikutti ensin hankalalta, rinteessä ei tuntunut olevan pitoa. Älysin kuitenkin siirtyä pehmeämmälle lumelle reunaan, joten pääsin alas ilman kuperkeikkoja.

Vaelluspolkuja on jo ikävä!